Minun historiani

 

EI OLE OMATEKEMÄ!

 

Niiin, jotta pääsisitte vähän kärryilltytön näkökulmasta tätä maailmaa katsellaan, päätin kirjoittaa tällaisen  lyhyen postauksen omasta menneisyydestäni. 

 

Syntymäni oli hyvin vaikea, itseasiassa äitini ei olisi pitänyt saada lapsia ja äitini sai tietää vasta kolmekuukautta ennen syntymääni että on odottamssa vauvaa (eikä vatsassa olekaan kasvainta.)

Isäni ja äitini olivat riitaisia, iinkauan kuin jaksan muistaa kotonamme oli ainaista huutoa ja tappelua. Isä oli vedet silmissä ja karjui, äiti itki ja kirkui.

Myöhemmin, minun ollessani neljä vuotias isä jäi kiinni pettämisestä ja vanhempamme hakivat asumuseron. Minun äitini oli hyvin lujilla jäädessään yksinhuoltajaksi pienen lapsen kanssa. Kuusivuotiaana muutin äitini kanssa toisaale lapsuuden kodistnai ja vanhempieni avioero tuli voimaan. äitini masentrui rajusti.

koska pienestä skidistä asti olen kodissani kuunnellut ainaista huutoa, tiedän miten pahoja jhaavoja sanat voivat aiheuttaa. Siksi en uskaltanut/ osannut sanoa yhtään mitään kernellekään vastaan. Nopeasti toiset huomasivat, että minua oli helppo käyttää hyväksi, koska olin niin kiltti.

Minusta tuli koulukiusatt ja minua hakattiin välitunneilla. En kertonut äidilleni, koska hän oli jo tarpeeksi ahdistunut kaikesta.
Siispä, meni monta vuotta niin, että minä kärvistelin koulukiusauksessa sekä ihmettelin miksi äiti itkee yöllä ja kulkee talosa edestakaisin veitsi kädessä.
Minun ollessani kymmenen vuotias, äitini koki jonkinlaisen valaistumisen siitä miten kamala olen. Siitä asti olen päivittäin kuullut (huom, päivittäin) miten surkea ja paha ihminen olen. kiittämätln, ruma, inhottava.
Voitte uskoa, että kun oma äiti sanoo suoraan näin: "Jos saisin valita, mä en asuis sun kanssa. Siis kuinka helvetin tyhmä sä voit olla." ajan kanssa, hyvin hitaasti... Tuo ajatus juurtuu aivoihisi.
Vuonna 2012 tutustuin itseäni reilusti vanhempaan poikaan. henkisen tilanteeni vuoksi lankesin ansaan heti. pari kaunista sanaa ja olin täysin rakastunut. MInä olin lähes tulkoon kolmetoista, hän lähestulkoon seitsämäntoista.
Hän ei käyttnyt minua hyväkseen ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Voitte uskoa, että kun tyttö joka ei ole moneen  vuoteen saanut enää kokea äidin tai ylipäänsä kenenkään täyttä hyväksyntää ja rakkautta,s ekä kuulee vain ja ainoastaan siitä miten huono on, tuntuu mielettömältä kun joku kehuu. Sanooo rakastavansa ja välittävänsä.... Äitini sai meidät kiinni.
Suhde loppui kuin seinään. En sannut sanoa hyvästejä, pyytää anteeksi taikka mitään. äitini uhkaili minua ja poikaa poliiseilla, koska laki. Lain mukaan yli 16 vuotias ja alle 16 vuotias ei saa seurustella, millään muotoa.
Siispä, suhde katkesi. Äiti tiedotti suhteestani koko suvulle ja se oli suuri nöyryytys minulle... Vajosin alas, viiltelin ja itsemurha yritykset löivät kahdeksannen kerran päälle. Kahdseksan itsemurha yritystä joista yksikään ei onnistunut. Ja ei, en itkenyt oman tuskani vuokosi, vaan sen pojan vuoksi. Tiesin miltä hänestä tuntui ja se oplo kalamaa, en ikinä haluaisi kenellekään sellaista tunnetta. Se tukahduttaa sisältä kaiken, kiristää ja kuristaa... Sen kanssa on mahdoton elää. Ajatuksaeeni turtuivat ja oloni oli suoraan sanottuna likainen.
Seitsämän kuukautta oli ythtä rääkkiä, itkemistä, unettomuutta... Vajosin alas, itrsetuntoni romahti ja on ihme etten sortunut päihteisiin.
sitten, sain taas hänen numeronsa ja lähetin tekstiviwestin jossa pyysin pojalta anteeksi ja sovimme puhuvamme myöhemmin. Ja niin me teimme, päädyimme taas yhteen. Kolme kuukautta poystyin tasapainoilemaan, kunnes en enää kestäönyt. Tieto siitä, että minnun piniekin mokani voisi johtaa siihen että hän on behdonalaisessa raastoi minua. lisäksi ymmärsin, että olen hänen kanssaan vain siksi että hön ona ianoa joka saa minut tuntemaan olevani tärkeä. olen hänen vain koska halusin jonkun joka hyväksyi ja helpotti minun oloani. Ne ovat liian heppoiset perusteet tuollaiselle suhteelle.


Jätin hänet.... Se sattuu aina kun äitni haukkuu minua, ina kun muistan miten huono ihminen olen, se sattuu. Enemmän kuin mikään...
Noniin, tässä pikainen katsaus minun historiaani ja tosiaan, saatte tietää minusta yksi juttu kerrallaan aina vähän enemän ja enemmän. Kunhan tässä päästään nyt etenemään :)